En tiedä kuinka fiksua on alkaa kirjoittaa levyarvostelua hieman viiniä maistelleena :D mutta teen sen kuitenkin.  No, on ollu mielessä levyt joista voisi tehdä arvosteluita ja joita on tässä viime aikoina kuunnellut mutta ei vain ole ehtinyt mitään kirjoittelemaan – kiitos koulujuttujen!  No eniweis, täältä pesee. En oo koskaan ollut mikään hirvee Chisufani, koska…no… en vaan oo tykännyt sen musasta tai sitten en vaan oo ymmärtänyt sitä, luultavasti toi vika koska oon vaan niin lovena kaikkeen Irinaan ja Maijaan vastaavaan poppiskeneen.  No,okei myönnettäköön, että olin mä aika rakastunut siihen mun koti ei oo täällään. Mutta noin muuten Chisu ei vaan oo iskeny muhun (vaikka btw mulla on nyt joku ihme naisartisteihin rakastumiskuume tai –fiilis tai joku mikä lie..)

Asiaan vihdoin, nyt tuntuu että tää Chisun levy jollain tavalla kolahti muhun.  En tiedä onko se kuitenkin tää syksy ja kynttilät ja viini (!) mutta musta tää vaan sopii jotenkin noihin edellä mainittuihin. En mä siltikään tätä kuuntelis bilettään lähtiessä mutta noin muuten fiilistelymusana tää olis ehdottoman top kolmosessa.

Levyn aloitusraita on se minä ja mun pää ja alkusoinnuista huolimatta se kuulostaa ihan menevältä. Noihin alkujuttuihin saattaa vaan vähän jämähtää omiin maailmoihin. Mutta niistä kun pääsee yli niin siitä se sitten lähtee.  Itseasiassa tää on hyvä ja menevä.  Elämä vie ja elämä tuo… Seuraavana on sinkkubiisi sabotage ja se nyt on vaan hyvä.  Siitä ei vissiin tartte kauheesti mitään runoilla. Kohtalon oma jatkaa samaa voittokulkuaan ja mikäs siinä, kyllä se vielä menettelee. Vaikka joo muutaman viinilasinkin jälkeen ;)  Tie on jotenkin sellainen että se pitää ehdottomasti kuunnella omissa oloissaan. Osaan kuvitella, kuinka ite jammailen omissa oloissa tän biisin. Biisin nimikin on niin yleinen että se menee missä vaan.  se tielle jää… 

Veneretkestä mulla ei oo pahemmin mitään sanottavaa, koska tää on ehkä vähiten sellainen biisi josta tykkään.  Kriisit on sit sellainen joka ehkä eniten koskettaa tänä vuonna ja sit nyt tässä vaiheessa (vaikka vuosi on melkein loppu!) ei voi ottaa sitä ihan niin huumorilla kuin se ehkä on tarkoitettu. Tuntuuko se kivalta kun Onnelassa näyttää keskisormea teineille?!  No ei, kyllähän toi ihan kiva huumoribiisi on ja kyllä sitä kuuntelee. Ei se huono ole.  Jammailen sitten ensi vuonna ihan himona.  Lopuista biiseistä mulla ei oikeastaan oo sen suurempaa sanottavaa.

Mutta yhteenvetona siis, että aina kannattaa kuunnella jotain uutta koska siitä voi oppia vaikka mitä. Mun ja Chisun suhde on ollu vähän hataralla pohjalla koska en oo tykännyt kuin se ehkä noin kahdesta biisistä niin ala nyt siitä sitten suhdetta muodostamaan. Muutenkin aiemmat levyt ovat jääneet jotenkin muiden taakse. Mut tää oli sellainen joka itse asiassa herätti jotain tunnetta enemmän kuin entiset levyt eli uskon että suhde voi syventyä. Keikoilla jos kävis niin sille suhteelle olis syventymismahiksia enemmän. Mutta ikinä vissiin enää keikoille en pääse (kun ne pirun aikataulut!) Itseasiassa aina kun mulle iskee ikäkriisi niin taidan kuunnella ton kriisit koska se ehkä helpottaa myös siihen.

Näihin tunnelmiin.

Ps: En ehkä enää ikinä kirjoita mitään parin viinilasillisen jälkeen. Niin, ja en jaksa ettiä mitään kuvia tähän joten sorry, on pelkkä kirjoituspostaus. Morjens!

Ps2: Mulla on muuten naisartistirakkaus meneillään joten be prepared lisää saattaa olla tulossa (mutta yritän ne ennen niitä paria viinilasillista) Niin ja joo, unohdin luultavasti jotain tärkeätä tosta levystä mitä oli mielessä eli tuun huomenna lisäileen miljoona edit-kohtaa.