Jos sitä nyt vihdoinkin sais kirjotettua jotain Hannan Paperimiehen tytär -levystä. Eka sinkkuhan oli toi Paperimiehen tytär, josta en niin kovin paljon innostunut ja jota ei edes pahemmin tullut bongailtua radiosta siis niinku tyyliin että jossain sanottu monelta soi ja sillon on pakko olla korva kiinni radiossa. Muutaman kerran sen kuuli ja no, olihan se reaktio aika yllättävä. No jossain vaiheessa ajattelin että levy tulee kuitenkin hankittua ja ehkä sitä jotenkin odotti sitten muita biisejä ja että ylipäätään millainen levy on. Musta on tosi hienoa ja rohkeaa Hannalta että lähtee tekemään suomenkielisen levyn ja vielä hienompaa ja rohkeampaa noi omat sanoitukset <3 Näistä todellakin suuret plussat!  Mutta sitten... en voi kieltää sitä että mä kaipaan sitä englanninkielistä rockhannaa. Oon nyt kuunnellu ehkä noin parikyt kertaa ton levyn ja en mä vielä oon sen kanssa sinut. Jotenkin mä pelkään että toi levy jää sinne hyllyyn pölyttymään. Tulee mieleen aika kovasti Paula Koivuniemi Hannasta :D Ja tämä on sitten pelkkä kohteliaisuus. Ei sillä etteikö Hannan ääni sopis myös suomenkielisille biiseille, mutta jotenkin mun mielestä se sopii enemmän niille englanninkielisille biiseille. Levyn biisit on mun mielestä kaikki vähän jotenkin liian samantapaisia, mutta ehdottomaksi lemppariksi nousee se yksi ainoa. Ja miehet, joka on mun mielestä tosi humoristinen biisi. Kuka sanoo ettei miehistä vois tehä biisiä? :D Hetken pienen liekissä on ihan ihan tajuttoman koskettavat sanat, alan varmaan itkeä keikoilla kun toi tulee. Samoin kuin kolme pientä sanaa, siinäkin varmaan itken sitten. Ois muuten aika uutta itkeä keikalla ilosta ja onnesta :D Tää levy kyl sopii tosi hyvin syksy/talvi-iltoihin ja kynttilän valoon ja vielä joku kirja ja viltti ja sohvannurkkaan käpertymään niin avot, syysillat on turvattu :D Kunhan sitten ei mee liian synkäks ja ala itkeä :D

Mulla on kuitenkin sellainen tunne että nääkin biisit kuulostaa keikalta "paremmalta" ja tykkään varmaan niistä enempi keikoilla. Kunhan nyt vaan sais vaan ittensä keikoille, tavastian jo missasin - kiitos aikataulujen! Sinänsä vaikka kuinka paljon olis toivonu Hannalta sitä "samaa musaa" mitä ennenkin niin toisaalta mä oon aika iloinen että Hanna on lähtenyt kokeilemaan uutta. Vaikkei levy nyt vielä oo ehkä siellä topvitosessa niin en mä silti oo katunu sitä että hankin. Ja vaikka nyt jonkinlaiseksi Hannafaniksi ehkä lukeudunkin niin mun ei silti olis mikään "pakko" pitää tosta jos en haluu. Koska ei oo pakko jos ei taho :D