No täähän nyt varsinaisesti oo mikään uusi levy kun kokoelma kyseessä. Mutta... En oikein ymmärrä noita kokoelmia, koska jokainen true fani omistaa jo levyt ja kokoelmalle vaan laitetaan samat biisit eri järjestyksessä ja hyvässä lykyssä yks uusi biisi ja se on siinä. Rahastuksen makua?! No sitäpä juuri. Uudelle artistin kuuntelijalle kokoelmat on tietenkin tosi hyvä juttu, koska siinä saa suuren maistiaisen artistin tuotannosta yhellä levyllä ja hyvällä säkällä parhaimmat biisit. Näinpä en sitten ollut kovin innoissani aikoinaan, kun tuli tietoon, että Irinalta tulee kokoelma, enkä sitä siis pahemmin odottanut, eikä mitään mielikuvia syntynyt. Ajatus oli varmaan kuitenkin siltä pohjalta, että hankin sen ehkä jokatapauksessa jossain vaiheessa. (Miks mä muuten luulin, että se helmikuinen tavastia olis tullu tohon dvd:lle?) No en valehtele sekunttiakaan, että Irina on onnistunut kyllä tekemään todella upean kokoelman ja todellakin rahan arvoinen koko kokoelma. Ensinnäkin, tossa on kolme levyä. Ekalla cd:llä on niitä vanhoja, tuttuja hittejä sekä kunnon syy ja kielletyt käskyt. Tokalla levyllä on sitten kaikki maailman ihanat harvinaisuudet ja sinkkujen b- ja d- ja kaikki maholliset puolet sekä liveversiot. Kolmannella on sitten videot. Oikeesti, huh, mikä paketti! Ihanaa! 

Se mun parisananen rajoittuu sitten tohon kakkoslevyyn, koska sitä vois muuten kuvailla "uudeksi levyksi" :D Oikeesti siltä musta ainakin tuntuu, että ihan kuin Irinalta olis tullut tänään uus levy :D Levyllinen alkaa sanoinko sen ääneen, joka on musta aina ollut perushyvä biisi, ei mitenkään ihmeellinen mutta ihan jees. Sitten ne IHKAUUDET biisit on olkapää, alta viikatteen (mikä nimi :D) ja raja. Toi raja on ihan huippu. Kuulin sen ekan kerran joskus jollain keikalla ja mua on siitä lähtien harmittanut kun missään ei voinu kuulla sitä ja oon joutunu kuunteleen mun surkeeta kameraversiota siitä. Toi on ihan ykkönen. Kolahti ja kovaa ja korkeelta. <3 Liveversiot on myös todella hyvät, niitä kun kuuntelee, niin tahtoo vaan keikalle ja sehän siinä harmittaa, kun kohta ei enää pääse. Varsinkin kirosanat lopussa kuvaa sitä kreisiä menoa, mikä aina on keikalla. Siipeni murtuneet en oo koskaan ennen kuullu ja ihan perusirinaa. Mun ei ehkä tartte kertoo pahemmin näistä, koska ne kaikki muutkin on vissiin ihan hyviä, niin mä vaan toistan itteäni.

Pitääköhän naapurit mua ihan joulufriikkinä, kun oon nyt kuunnellu tota sydämeeni joulun teen aika paljon? Aika jännä että just Irina sitten esittää tonkin mun lempparibiisin. Luulen, että tätä tulee kuunneltua jouluna aika paljon, tai no joulu vissiin alkoi jo :D Tuleville lapsille vois soittaa tota kissa pakkasessa, sillä ainakin varmistais, että ne lapsetkin alkaa sitten pitää oikeasta eläimestä :D

Ai niin, onhan tossa toinenkin joulubiisi (sori naapurit!) varpunen jouluaamuna. Levyn päättää sellainen biisi kuin  hiljainen helsinki.

Kohta naapurit on varmaan aika kyllästyneinä myös olkapäähän ja alta viikatteen. Mun mielestä noi on ihan huippuja biisejä noikin, ei ne tietenkään rajaa voita. Muhun ihan selvästi vetoo rajassa se samanlainen pimputus kuin astutaan vaikka pelätään:ssä. Oon rakastunut.

Tajusin just, että taidan olla aika puolueellinenkin tekeen näitä arvosteluita. Ne on kuitenkin tätä samaa huippua, mahtavaa luokkaa. Tai sit mun pitää alkaa ostaa huonojakin levyjä että voin haukkua ne.

Ps. Laitoin just varmaan miljoonannen kerran rajan soimaan. <3 Kiitos tästä kaikille niille, joille kiitos kuuluu!