Vaikka mun pitäis nytkin olla kirjoittamassa noita kivoja, ihania, miljoonan sivunpituisia esseitä, niin teen kuitenkin tätä levyarvostelua, koska tää on niin paljon kivempaa! Hah. Mä oon vähän hitaasti lämpenevää tyyppiä, kun sain hankittua tän levyn aika myöhään. Oikeesti odotin vaan niitä aleja, jossa sain sen sitten aika halvalla. Eka biisihän oli tietenkin tämä on totta, minkä kuulin ja se oli kieltämättä ensirakkautta. Jostain syystä en kuitenkaan rynnänny kauppaan heti vaan odotin. Mikä oiskaan pahempaa kuin ostaa levy jossa on yks hyvä biisi ja muista ei tykkää? En halunnu ottaa riskiä siis :D Varsinkaan kun en oo koskaan oikein ollut mikään Kemopetrol-fani. Toka biisi oli jonka kuulin jää mun luo. Se vain vahvisti että tää levy on saatava (eli tulis jo prkleen alet :D )

1. Kaksi irrallaan

Tää on jollain tavalla pelottava biisi. Tai siis tietyllä tapaa pelottava. Nousee ehkä lempparitopkolmoseen. Miks mun soitin ei muuten enää soita mistään levystä ykkösbiisiä? Pöh. Tää on siis jäänyt ihan selkeesti ton soitinongelman uhriks.

2. Jää mun luo

Ihan peruskauraa, ja hyvää sellaista. Koska tää oli se toka rakkaus ja en oo vielä kyllästynyt.

3. Jokainen yö

Tässä ei oo mun mielestä semmoista kivaa melodiaa, mutta kyllä tää menettelee silti. Kiitos ehkä kuuluu Lauran äänelle. Toi ääni on musta jotenkin niin sympaattinen, tosi ihanan ihmisen ääni. Vaikea olis kuvitella Lauraa jotenkin suuttuneena. Ai niin, paras kohta tässä biisissä se kissa-kohta :D

4. Tämä on totta

Tää nyt ei oikein esittelyjä kaipaa. Edelleen hyvä melodia ja en oo vieläkään kyllästynyt. Ensirakkausmateriaalia siis.

5. Salaa yksinäinen nainen

Toi mekkosyndrooma näyttää kyllä olevan huipussa näitten naisartistien biiseissä. Heti tuli mieleen jotenkin semmoiset Jonna ja Maija fibat. Tää on ehkä eka sellainen biisi, jonka vois skipata. Alku ehkä liian hidas mulle, tai sitten tää on vaan jotain pohdintamateriaalia. :D Mutta Lauran ääni nostaa tänkin biisin korkeammalle kuin mitä se oikeastaan olis koska en oo skipannu kertaakaan tätä kuitenkaan :D

6. Julma valo

Ehdottomasti topkolmoseen vaan! Tykkään kertsin melodiasta ja sanoista ja kaikesta tässä. <3 Kiva että tällainen ylläri tällä levyllä! Ja sanatkaan ei oo mitään jättämismateriaalia (mun mielestä).

7. Mä annan sut pois

No tää. Tuntuu että tää on niin monen suosikki ja ”iiiiiik, ihana biisi” –akselilla. Mä en taas tähän oo vielä lämmenny. Joo, ihan hyvä ja silleen mutta jotenkin mua ahdistaa noi sanat :D Mutta laitoin tohon vielä koska on hyvin todennäköistä että tuun hypettää tätä myöhemmin kun lämpenen sille. Tää ei oo musta mitenkään sellainen laahaava, mutta siihen että olisin jo rakastunut tähän niin liian hidas vaan mulle. Mut kyl mä tiiän että mä tuun tähän vielä lankeamaan. :D

8. Hiljaisia päiviä

Mulla on aina sama ongelma että jotenkin ne loppupään biisit ei oikein enää iske. Ehkä mä vaan en jaksa keskittyä :D Sama myöskin tällä levyllä. Kyl tääkin menee koska oon lauranärhihuumassa :D

9. Jos sä pyydät mä palaan

Arvioin tänne tonne top vitoseen, tykkään melodiasta (taas!) ja sanatkin on ihan kivat. Vaikka niissä sanoissa ei kyllä oo sen kummempaa kehuttavaa. Melodia tekee ehkä tästä sen hyvän biisin, sanat on liian neutraalit musta. Niissä ei oo ”sitä juttua” :D

10. Suuri sydän

Ihan hyvä lopetusbiisi. Mulla tää vaan menee aika silleen nopee ohi, eli siis kun tää soi niin en oikein pistä sitä mitenkään merkille. Alan muuten jo toistaa itteä, onneks tää onkin jo vika biisi.

 

Muhun kolahti kuitenkin enemmän tällä levyllä nämä vähän nopeammat biisit. Muutenkään yleensä en tykkää semmosista kovin laahaavista biiseistä. En kadu yhtään että levy tuli hankittua kun tiiän että sitä tulee kuitenkin soitettua. Pölyttymään se ei jää, toivottavasti. Laura olis varmaan myös ihana nähdä keikalla mutta minkäs teet niin en tiedä milloin sekin tulis tapahtumaan.Yhteenvetona siis voisi sanoa, että top kolme lempparit olis jää mun luo, julma valo, kaksi irrallaan + tietty bonus extrana tämä on totta. En muista edes milloin olisin näin paljon intoillut jostain sellasesta artistista, jota on vihannut (tai pitänyt neutraalina i dont care linjalla) et sinänsä tää on varmaan vuoden 2011 yllättäjä mun listoilla.